30. syyskuuta 2016

SARI OPE: SAPERE

Ruokakasvatus määritellään kokonaisuudeksi, johon kuuluvat itse ruokailutilanne sekä siihen liittyvät järjestelyt, lapsen syömisen tukeminen ja ravitsemuksesta huolehtiminen ja ateriointi.

Ravitsemuskasvatusta voidaan pitää myös vanhemmille. Esimerkiksi päiväkodin vanhempainillassa voi pitää esityksen terveellisestä ruuasta ja ruokailusta. Tavoitteena on herättää keskustelua ja pohdintaa.

Ruokakasvatus perustuu aina varmistettuun tietoon ravitsemuksen terveysvaikutuksista. Sillä pyritään vahvistamaan lapsen omia edellytyksiä ohjata elämää sekä vaalia terveyttä. Tavoitteita on hyvinvoinnin eri osa-alueita: emotionaaliset (hyvät tavat, ruokarauha, keskustelut), fyysiset (terveelliset ateriat, esteettinen orientaatio), psyykkiset (turvallisuus ja säännöt) sekä sosiaalinen (yhdessäolo). Päämääränä on lapsen terveen kasvun ja hyvinvoinnin turvaaminen.

Päiväkodin pihalla voi olla kasvimaa, josta lapset saisivat itse nostaa esimerkiksi perunaa. Näin lapset oppisivat tuntemaan omaa ruokakulttuuriaan ja oman ruokansa alkuperän. Lapsi voi myös innostua ottamaan lautaselleen esimerkiksi vihersalaattia, jos tietää että se on kasvatettu omalla pihalla.
Ruokakasvatusta toteutetaan vuorovaikutuksessa jossa kasvatuskumppanuus on tärkeässä roolissa. Kasvattaja on aina roolimallina lapselle. Jos aikuinen viestii olevansa innostunut maistamaan uusia tuotteita ja näyttää nauttivansa ruuasta, myös lapsi todennäköisesti maistelee uusia makuja. Aikuinen ei voi odottaa lapsen maistavan kaikkea, jos itsekään ei ota lautaselleen kuin yhtä tiettyä.

Lapset voi ottaa avuksi esimerkiksi pöydän kattamiseen, välipalan valmistukseen tai leivontaan.

SAPERE-menetelmä ja sen hyödyntäminen varhaiskasvatuksessa


Sapere-ruokakasvatusmenetelmä rohkaisee ja ohjaa lapsia huomioimaan ja tunnistamaan omia aistejaan, niiden toimintaa ja aistikokemuksia. Se on ihmettelyyn, tutkivaan oppimiseen ja kokemuksiin perustuva toimintatapa. Se lähtee aina lapsen luontaisesta uteliaisuudesta ja se korostaa lapsen oman ilmaisun tukemista ja kuulemista.

Päiväkodissa lapsille voisi järjestää maistelutuokioita. Sen voisi ottaa mukaan viikko-ohjelmaan, eli vaikka joka keskiviikko tiettyyn aikaan järjestettäisiin maistelut. Ensimmäisellä kerralla voisi olla vihanneksia, toisella hedelmiä, kolmannella marjoja ja niin edelleen. Lasten kanssa keskusteltaisiin miltä mikäkin maistuu ja tuntuu suussa. Lapset saisivat valita joka tuokiolta itselleen lempparin, jota voisi sitten käyttää hyväksi esimerkiksi välipaloilla. Samalla lapsille voisi opettaa myös esimerkiksi missä kyseinen tuote kasvaa (mm. maassa, pensaassa, puussa..) ja kasvaako se Suomessa vai eikö se pärjää siellä.


Tehtävä: suunnittele ja toteuta ruokakasvatustuokio

PIKKUISET MUKANA KEITTIÖTUNNILLA

Kolme tyttöä, kaikki 7-vuotiaita 1.luokkalaisia. Yksi tytöistä on kokonaan suomalainen, kaksi muuta ovat puoliksi thaita ja puoliksi suomalaisia. Allergioita muuten ei, mutta yksi on pahasti kalalle allerginen.

Tavoitteena tuoda lapsille uusia aistikokemuksia maistellen uusia hedelmiä. Kaksi lapsista ovat hyvin nirsoja kaikille kasviksille/hedelmille, joten heille pitäisi löytää jotain mistä he tykkäävät. Vaikka koulussa salaattipöytä notkuu erilaisia herkkuja, he ottavat aina vain pienen pienen palasen kurkkua ja nielevät sen veden kanssa pureskelematta.

Menimme yläluokkalaisten kotitaloustunnille, joka pidetään koulumme rehtorin kotona. Rehtori opettaja vaimonsa kanssa asuu koulurakennuksemme ylimmässä kerroksessa, joten matka oli vain hissillä ylös. Aluksi seuraamme isompien kotitaloustuntia tarkkaillen ja lopuksi pidämme oman maistelutuokiomme. Olen hankkinut edellisenä päivänä markkinoilta tuoreita hedelmiä: passionia, paikallisia ”viinirypäleitä” (niiden oikea nimi ei selvinnyt minulle muuta kuin thain kielellä) mangoa, kiiviä, dragonfruittia, papayaa, banaania, ananasta, punaista ja keltaista vesimelonia sekä carambolaa. Ensin keskustelemme kuka tunnistaa minkäkin hedelmän ja onko kukaan maistanut ennestään mitään niistä. Keltainen vesimeloni aiheutti yhdessä tytössä kummastusta. Myös dragonfruitin kaunista ulkonäköä kehuttiin. Pilkoin yhdessä lasten kanssa hedelmät ja asettelin ne tarjottimelle. Sitten alkoi maistelu. Kala-allerginen tyttö (puoliksi thai), joka ei koskaan nirsoile ruuan suhteen, tykkäsi melkein kaikesta. Mango ja carambola eivät olleet hänen mieleensä. Hänen lemppariksi päätyivät keltainen vesimeloni ja ananas. Kaksi muuta tyttöä nyrpistelivät naamaansa jo ennen kuin maistoivat hedelmiä. Myös heille tutut hedelmät aiheuttivat nyrpeyttä. Mikään ei tuntunut maistuvan hyvälle. Tässä oli varmasti myös ryhmäpainostuksesta kyse, sillä kyseiset tytöt hyvin usein ovat samaa mieltä kaikista asioita; jos toinen ei tykkää jostakin, ei myöskään toinen voi tykätä siitä. Kuitenkin löysimme heillekin uuden lempihedelmän, dragonfruitin. Syynä oli kaunis vaaleanpunainen, lohikäärmeenmunaa muistuttava ulkomuoto sekä erittäin makea, kiivimäinen maku. Hedelmän siemenet tuntuivat kuulma myös kivalle niitä pureskellessa.

Aikaa meillä oli varattuna yksi tunti. Se riitti hyvin. Autoimme lopuksi isompia siivoamaan keittiötä.

Mielestäni tuokio oli onnistunut. Tavoitteet täyttyi ja löysimme myös nirsoileville lapsille jotain mistä he pitävät. Jos pitäisin tuokion uudestaan, en ottaisi näitä kahta nirsoilevaa tyttöä samaan tuokioon, sillä selvästi toisen mielepide vaikutti omaan. Ohjaajani kiitteli myös kovasti, sillä olimme löytäneet nirsoilevillekin tytöille jotain mistä he pitivät.


ARVIOINTI:

HYVÄ:

"Tehtävissä 1 ja 2 (teoriaosuus) on hyvin käsitelty/vertailtu/mahdollisesti myös pohdittu päiväkotien varhaiskasvatuksen ravitsemuskasvatuksen osuutta. Tehtävänannon mukaisesti työssä on vertailtu eri kaupunkien varhaiskasvatussuunnitelmien ravitsemus/ruokakasvatusosuutta tai tehty niistä suoraan yhteenvetoa. Työssä käy ilmi, että opiskelija on ymmärtänyt pääosin Sapere-menetelmän käytönnän soveltamista esim. päiväkodissa. Käytännön toteutuksesta (tehtävä 3) käy ilmi, että opiskelija tietää Sapere-menetelmän perusidean ja osaa soveltaa sitä hyvin käytäntöön. Tämä näkyy käytännön toteutuksesta. Käytännön toteutuksen kirjallinen osuun on pääosin huolellisesti tehty ja siitä käy ilmi lähes kaikki toteutuksen osa-alueet (suunnitelma, materiaalit, ajoitus, osallistujat, toteutus, arviointi jne.) riittävässä laajuudessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti