Meillä on lanussa kaksi työharjoittelua. Molemmat ovat pituudeltaan kuusi viikkoisia. Ensimmäinen oli marras-joulukuussa 2015. Ensimmäisessä harjoittelussa ei ollut ammattiosaamisen näyttöä. Toisessa harjoittelussa näyttö onkin sitten 5 viikkoa pitkä, eli vain viikon kerkeää tutustua lapsiin ja paikan tapoihin, kun pitäisi jo aloittaa näyttö, iik! Toinen harjoittelu on tulossa huhti-toukokuussa 2016. Sittenpä me jo valmistutaankin, jiihaa!
Kun lähihoitajan opinnot alkoivat, ensimmäinen jakso oli kasvatuksen tukemista ja ohjaamista. Tuon harjoittelun olin tekemässä Niemen päiväkodissa pienten ryhmässä. Silloinen harjoittelu kesti 5 viikkoa. Siellä sain todella paljon motivaatiota koulunkäyntiin sekä itsetuntoni kohosi lukuisten kehujen jälkeen. Harjoittelu oli minulle todella helppo, sillä olinhan juuri ollut 3 kuukautta hyvin samantyylisessä päiväkodissa. Tietysti jotkut tavat olivat erilaisia ja aiheuttivat ihmetystä, kuten esimerkiksi se, että lapset nukkuivat päiväunet vaatteet päällä. Työpaikkaohjaajani sanoikin, että olen ollut helpoin mahdollinen ohjattava, sillä hänen ei tarvinnut opettaa minulle juuri mitään.
Lanun ensimmäisen harjoittelun olin tekemässä Thaimaassa Pattayan Suomalaisessa koulussa. Koulu pyörii oikeastaan harjoittelijoiden panoksella, joten me kaikki harjoittelijat saimme tosi paljon vastuuta. Onneksi meillä ei ollut näyttöä, sillä työskentelimme Suvin kanssa paljon keskenämme, joten ei meitä olisi voinut arvioida niin hyvin, kuin että ohjaaja olisi ollut jatkuvasti läsnä. Harjoittelu oli aivan mahtava ja antoi paljon! En ollut ennen ollut koulussa työskentelemässä, joten kaikki oli vähän uutta. Lasten kanssa työskenteleminen on kuitenkin aika samanlaista paikasta riippumatta, joten tämäkin harjoittelu meni helposti. Harjoittelu erosi totaalisesti esimerkiksi jos Suomessa menisi kouluun harjoitteluun. Ympäristö oli ihan totaalisen erilainen kuin Suomessa, vaikka opetussuunnitelma onkin sama. Oppitunneille ei ollut annettu tiettyä pituutta, tärkeintä oli että lapset tekivät sille päivälle suunnatut tehtävät. "Pattiksella" oli yhdistetyt luokat. Minä ja ystäväni Suvi oltiin esikoulu/1-luokkalaisten luokassa. Kaksi ensimmäistä viikkoa meidän mukana luokassa opettamassa oli myös koulun toinen omistajista, Tiiti. Sitten koululle tuli kaksi uutta opettaja harjoittelijaa, joten toinen heistä (Mira) tuli meidän luokkaan, jolloin Tiiti siirtyi muihin hommiin. Sain Miralta, todella paljon uusia vinkkejä, pelejä sekä muutenkin opin häneltä paljon.
Pattiksella olin valinnut itselleni havainnointilapseksi 7-vuotiaan tytön, jonka äiti on thaimaalainen, biologinen (menehtynyt) isä oli suomalainen, sekä uusi isäpuoli on britti. Tytön monikulttuurisuus kiinnosti minua. Opetin tämän tytön lukemaan, ja minun kanssani hän luki ensimmäinen kirjansa. Olin saavutuksesta taatusti vähintään yhtä innoissani kuin tyttö itse! Harmikseni, en saanut olla tytön kanssa koko harjoittelua kuten olin toivonut. Koululle saapui kaksi uutta oppilasta, jotka tarvitsivat erityistä tukea, joten minut siirrettiin toisen heistä avustajaksi.
Tämän uuden oppilaan kanssa sain oppia, mitä on todellisuudessa lähihoitajan työtehtävät koulumaailmassa, koulunkäyntiavustajana. Pojalla oli kielellisen kehityksen kanssa suuria ongelmia, sekä jotain muita neurologisia poikkeavuuksia. Poika oli 6-vuotias, mutta oli aivan 3-vuotiaan tasolla. Hänellä ei ollut ollut kotona mitään sääntöjä, eikä hän ollut ennen joutunut olemaan oppitunneilla. Tavoitteenamme pojan kanssa oli malttaa olla oppitunnit luokassa häiritsemättä muita, sillä lapsella ei ollut aluksi taitoja edes siihen, koska hän ei ollut aiemmin joutunut olemaan samanlaisessa tilanteessa. Hänellä oli hyvin lyhyet hermot ja jaksaminen. Hän käytti itkua välineenä saadakseen tahtonsa läpi. Eskaritehtävät oli pojalle aivan liian haastavia, joten teimmekin omia hommiamme, kun muut luokassa tekivät eskari/ekaluokkalaisten kirjoja. Me pelasimme paljon noppa- ja palikkapelejä. Myös Aliasta pelattiin päivittäin, sillä yritin saada lapsen sanavarastoa laajemmaksi. Hän ei osannut nimetä esimerkiksi sormea tai napaa. Opettelimme pojan kanssa laskemaan 1-13 numerokortteja apuna käyttäen. Opetin pojalle myös muutaman kirjaimen: a, e, o sekä i. Poika tykkäsi kovasti pelata iPadilla "ekapeliä", jossa harjoiteltiin alkuäänteitä. Loppua kohti kuitenkin huomasin, että poika osasi pelin idean ulkoa, joten todellisuudessa hän ei osannut kirjaimia, vaan tiesi vain missä järjestyksessä ne tulevat. Poika pelasi kyseistä peliä isänsä kännykällä paljon kotona, tämä selittää sen, että hän muisti järjestyksen missä kirjaimet yleensä tulivat. Pelin mukaan poika osasi n. 10 kirjainta, mutta testien jälkeen huomattiin, ettei hän osannut todellisuudessa muuta kuin a-kirjaimen. Onneksi tietokoneet ei opeta ja kasvata lapsia, vaan oikeat ihmiset!
Työskentely pojan kanssa oli todella vaativaa. Vaikka työni pojan kanssa oli välillä viedä minulta hermot, silti olen ylpeä siitä mitä saimme aikaan. Ensimmäiset päivät poika vain huusi isänsä perään ja halusi leikkiä, mutta viimeisinä yhteisinä päivinämme pystyimme jo olemaan oppitunnin ajan luokassa sieltä karkaamatta. Sainkin ohjaajaltani palautetta, ettei hän olisi pystynyt uskomaan että kyseisen lapsen kanssa saisi niin hyvää tulosta.
Onneksi pääsin päästämään luovuuteni valloilleen harjoittelussa! Minulla on aina pää täynnä ideoita jotka haluan toteuttaa lasten kuvaamataidon tai liikunnan tunneilla. Liikunta oli tuolla hyvin rajattua, sillä siihen ei ollut kunnollisia tiloja eikä välineitä. Kuvista kuitenkin onneksi pääsin vetämään monet kerrat! Oli myös todella kiva, kun päästiin rannalle pitämään muutaman kerran liikuntaa! Saimme Suvin kanssa super paljon vastuuta, välillä mietin, että ehkä vähän liikaakin. Suunnittelimme tunteja ja pidimme niitä, vaikka opettajia meistä ei valmistukaan. Mielestäni teimme siis välillä hommia, jotka eivät normaalisti meidän toimenkuvaamme kuulu.
Enemmän kuvia ja tekstiä Pattayan harjoittelusta löytyy blogistamme, johon pääset klikkaamalla TÄSTÄ!
Pattayan harjoittelun arviointi:
"Elina, teit onnistuneen harjoittelun Pattayan suomalaisessa koulussa. Toimit yhdessä luokanopettajan ja muiden harjoittelijoiden kanssa vastuullisesti ja lasta ajatellen. Harjoittelupaikkana Pattayan suomalainen koulu on haasteellinen johtuen yhdysluokista ja sesonkiaikana uusien oppilaiden tulosta. Vastuullasi oli esi- ja alkuopetus-oppilaat ja lopussa yksittäinen erityiseskari. Olit ammatillinen haasteellisissa tilanteissa. Olit luotettava aikuinen ja varsinkin kaksikielisille oppilaille äänenkäyttösi ja ohjaustyylisi selkeytti oppimista. Sinusta olisi suuri ammatillinen apu myös koulumaailmassa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti