30. syyskuuta 2016

AIRI OPE: HOITOSUUNNITELMA

Hoitosuunnitelma infektiotautia sairastavalle lapselle
Työskentelet osastolla ja tehtäväsi on laatia Laurille hoitosuunnitelma:
Osastolle on eilen otettu potilaaksi 4-vuotias Lauri, joka sairastaa kuumeista alahengitystieinfektiota. Keuhkokuvan, verikokeiden, hengitystieäänten ja yskän perusteella hänelle on diagnostisoitu bakteerin aiheuttama keuhkokuume, jota hoidetaan per os (suun kautta) annettavilla antiobiooteilla. Lauri jaksaa itse syödä ja juoda tarvittavan määrän nesteitä. Hänellä on jompikumpi vanhemmista seurana koko ajan ja pikkusiskokin käy häntä katsomassa. Tulovaiheessa Lauri sai happea viiksillä. Hän on sai happea koko yön.
Mitkä ovat hoidon tarpeet?
Nesteytys, yskänlääkettä yskään, hoidon tarpeisiin kuuluu myös riittävä ravinnon saanti.
Mitkä ovat hoidon tavoitteet?
Bakteerin aiheuttaman keuhkokuumeen poistaminen.
Parantua ja kotiutua.
Tehtäväsi on miettiä, mitä hoitotyön toimintoja käytät eli miten hoidat tänään Lauria?
MITTAUKSET:
-Kuume
-PEF
-Labrakokeiden seuranta
-Happisaturaatio
-Hengitystiheys
LIMAISUUDEN ARVIOINTI:
-Kuuntelemalla
-Apulihasten käyttö
-Liman väri
-Yskösten seuranta
RAVITSEMUS:
-Seurataan että syö ja juo tarvittavan määrän
-Etsin jotain mistä Lauri tykkää erityisen paljon (jotain herkkua)
-Nesteytys erityisen tärkeää
-Mahdolliset ravintolisät
ERITTÄMINEN:
-Seuraan että Lauri erittää normaalisti
-Uloste: koostumus, määrä
-Virtsa: väri, haju, määrä
-Hikoilu
LEPO:
-Seurataan että lepää tarpeeksi
-Unien ajaksi yskänlääkettä, jotta saa nukuttua hyvin
KUUME/KIPU:
-Seurataan kuumetta mittaamalla, lääkkeellinen ja lääkkeetön hoito (esim. jos on kova kuume, ei pueta paljoa päälle)
-Kipua seuraillaan kyselemällä Laurilta sekä seurataan muita kivun merkkejä, kuten ilmeet, eleet. Kipua hoidetaan myös lääkkeellisesti sekä lääkkeettömästi (esim. kylmä/kuuma)
MITEN HUOMIOIT ASEPTIIKAN JA TAUDIN LEVIÄMISEN EHKÄISYN?
Ohjeistan kaikkia perheenjäseniä huolehtimaan käsihygieniasta. Työskentelen itse aseptisen työjärjestyksen mukaisesti, eli puhtaasta likaisempaan.
MITÄ VOIT TEHDÄ, ETTÄ LAURI JA PERHE TUNTEVAT OLONSA MUKAVAKSI JA TURVALLISEKSI?
Pidän vanhemmat ja lapsen ajantasalla hoidosta. Kerron vanhemmille, että lapsi on hyvässä hoidossa. Pyrin tekemään heidän ajastaan sairaalassa mahdollisimman miellyttävää. Annan perheen olla rauhassa, jos he eivät halua olla muiden kanssa.

AIRI OPE: EETTINEN POHDINTA

Elina Kinnunen
SOTELA3AVI
Airi Asikaisen tehtävä etiikasta


Etiikan pohdinta eettisistä periaatteistasi; mitkä olet aikaisemmin kokenut tärkeiksi ja mitkä nyt, kun olet työskennellyt lasten parissa?

Halusin aloittaa tehtävän listaamalla lähihoitajan eettiset periaatteet SuPeRin sivuilta. Löysin myös JHL:n sivulta periaatteet nimenomaan varhaiskasvatukseen.


Lähihoitajan eettiset periaatteet:

IHMISARVON KUNNIOITTAMINEN

ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS

OIKEUDENMUKAISUUS

TASA-ARVO

VASTUULLISUUS

YHTEISÖLLISYYS


JHL:n varhaiskasvatuksen eettiset periaatteet:

KUNNIOITAN JA KOHTELEN

LAPSELLA ON OIKEUS

TUEN LAPSEN YKSILLÖLLISTÄ KASVUA

KOHTAAN LAPSEN

KUNNIOITAN LAPSEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA

EDISTÄN HYVÄÄ TYÖILMAPIIRIÄ

KEHITÄN AMMATILLISTA OSAAMISTANI

TIEDOSTAN OMAT RAJANI

TOIMIN LUOTTAMUKSELLISESTI

HUOLEHDIN OMASTA HYVINVOINNISTANI



Minulle tehtävä on hiukan hankala. Olen pitänyt aina kaikkia periaatteista ihan itsestäänselvyytenä kaikessa työssä, en ainoastaan lapsien kanssa työskennellessäni. Kaikki periaatteet tulisi muistaa aina kun työskentelee ihmisten kanssa, ovat he sitten nuoria, vanhoja, terveitä tai sairaita. Olen siis kokenut kaikki periaatteista tärkeiksi.
Päiväkodeissa työskennellessäni olen kuitenkin huomannut, että lapsilla ei itsemääräämisoikeutta aina kunnioiteta. Tietysti ymmärrän, että on sovittu esim. että kaikkea maistetaan ja kaikkea pitää kokeilla. Mutta eräskin tapaus oli, että lapsi kertoi saavansa omenasta kipeän suun ja kurkkua alkaa yskittää. Silti hänen oli pakko maistaa välipalalla omenaa, koska hänen vanhempansa eivät olleet toimittaneet allergiatodistusta, joten ei ollut varmuutta valehteleeko lapsi vai ei. Seuraavana päivänä todistus kuitenkin tuli, eli lapsi oli puhunut totta.. Kyllä hävetti työkaverin puolesta!
Hoitajalla tulee helposti ”lempilapsia” omassa ryhmässään. Se voi olla suloinen tyttö tai hyväkäytöksinen poika. Silti tulisi muistaa, että myös se ns. huonokäytöksinen lapsi tarvitsee hoitoa ja jopa enemmän läheisyyttä muistuttamaan miten tulisi käyttäytyä. Tasa-arvo on siis myös tärkeä.
Noista JHL:n varhaiskasvatuksen periaatteista löydän helposti asioita jotka ovat minun mielestä tärkeämpiä ja sitten ei niitä niin tärkeitä.
”Edistän hyvää työilmapiiriä” tärkeä tietysti, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä kuin esimerkiksi ”lapsella on oikeus”. Hyvä työilmapiiri on tärkeä oman ja muiden jaksamisen kannalta, mutta työssäni kuitenkin lapset tulevat etusijalla, ei minun sosiaaliset kontaktini.
Omien rajojen tiedostaminen on tärkeää. Esimerkkinä: kerran olin tilanteessa, jossa minulla oli ulkona yksin aikuisena 21 lasta kerralla. Työskentelin avustajana, eli virallisesti minä en olisi saanut olla lasten kanssa yksin ollenkaan. Tuolloin tiesin että vaikka minulla saisikin olla lapsia kanssani, niin silti en selviäisi tuosta määrästä 6-7-vuotiaita lapsia millään. Osasin kuitenkin puolittaa lapset ja toisen puolikkaan käskin odottaa katoksessa että tulee lisää aikuisia. Muut hoitajat sitten olivat pahoillaan, koska luulivat että pihalla on minun kanssani joku enkä ole yksin.
Voisin kiteyttää ajatukseni niin, että silloin periaatteeni ovat kohdillaan, kun lapsella on hyvä olla ja lapsi on etusijalla. Minä olen osittain vastuussa hänen kasvustaan ja kehityksestään. Minä olen tuleva ammattikasvattaja. Minä en halua ”pilata” lapsia, vaan hoitaa ja kasvattaa heitä niin kuin pitääkin. Opeilla jotka olen koulusta, elämästä ja töistä saanut. En voi liikaa painottaa sitä, että lapsen etu on tärkein. Rakastan lapsia yli kaiken ja siksi haluankin heidän kanssaan työskennellä.


LÄHIHOITAJAN LUPAUS

Lupaan lähihoitajana tehdä työtäni asiakkaan ihmisarvoa kunnioittaen ja hyvää elämää edistäen.

Lupaan tukea ihmisen kasvua ja kehitystä, toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä edistää terveyttä ja hoitaa sairaita.

Lupaan pitää huolta apua tarvitsevista, ehkäistä syrjäytymistä, lievittää inhimillistä kärsimystä elämän alusta kuolemaan saakka.

Lupaan noudattaa ammattieettisiä periaatteita ja salassapitovelvollisuutta, kehittää ammattitaitoani sekä edistää omaa ja työyhteisöni työhyvinvointia.


Sitoudun työyhteisöni sekä sosiaali- ja terveysalan kehittämiseen.

ARJA OPE: KOULUIKÄISEN JA NUOREN HOITO- JA KASVATUSTYÖ , HAVAINNOINTITEHTÄVÄ

Elina Kinnunen
SOTELA3A

Kouluikäisen ja nuoren hoito- ja kasvatustyö

Kouluikäisen ja nuoren kehityksen tukeminen


Millaisia konkreettisia havainnointitapoja käytän havainnoimaan 18:sta oppilasta (viidesluokkalaisia).

Mitä kehityksen osa-aluetta ja teoriatietoa havainnointitavallasi pyrit selvittämään?

Tekisin monia erilaisia harjoituksia/leikkejä lasten kanssa. Esimerkiksi motorisia taitoja havainnoisin erilaisilla liikunnallisilla harjoitteilla, joissa näkisi myös lapsen sosiaalisia taitoja.

Liikunta tuokiossa olisi aluksi lämmittelyä pareittain, tässä tapauksessa pari hippaa. Siinä saisin havainnoitua kognitiivista (muisti=kuka oma pari, oppiminen=jos leikki on uusi lapselle, ajattelu=miten saan toisen kiinni, ovatko lapset kilpailullisia?) , sosioemotionaalista (sääntöjen ymmärtäminen, sosiaaliset taidot) sekä motorista (miten lapsi liikkuu) kehitystä.
Lämmittelyn jälkeen tulisi joku joukkuelaji, kuten polttopallo/jalkapallo tai muu vastaava. Siinä saisi samalla tavalla havainnoitua jokaista osa-aluetta.
Lopuksi olisi pieni temppurata, jossa lapsi joutuisi odottamaan omaa vuoroaan sillä aikaa kun muut menevät. Myös temppuradalla saisi hyvin havainnoitua lapsen kehitystä, varsinkin motorista kehityksen osalta.

Pitäisin myös jonkun touhutuokion. Tekemisenä voisi olla esim. kuurupiilo. Aina kun etsijä löytää jonkun, tulee toisesta myös etsijä. Näin lapsien yhteistyötaitoja, ohjeiden kuuntelua ja toisten kanssa toimimista voisi havainnoida. Havainnoisin myös kognitiivisen kehityksen osalta, millaisia leikkejä lapset haluaisivat, esim. kiinnostavatko roolileikit? Arvosteleeko tytöt poikia ja pojat tyttöjä? Osaavatko lapset tehdä omia sääntöjään?

Järjestäisin lapsille vapaan leikkihetken, jossa havainnoisin lapsien sosioemotionaalista kehitystä seuraamalla esimerkiksi sitä, miten lapset valitsevat leikkikaverinsa. Voiko tytöt ja pojat leikkiä keskenään? Onko tytöt pienissä porukoissa ja pojat isossa porukassa? Ovatko jotkut parhaita kavereita keskenään? Voiko parhaat kaverukset leikkiä muidenkin kanssa? Samaa voi havainnoida esimerkiksi välitunneilla. Pystyykö lapset äänestämään jostain leikistä?

Jakaisin lapsille jokaiselle yhden pienen tavaran, esim. tarran, että lapset voisivat vaihdella niitä toistensa kanssa, koska kouluikäisenä tavaroiden vaihtelu on suosittua. Miten lapsi sietää pettymyksen, jos ei saakaan tarraa jonka on halunnut? Voiko lapsi vaihtaa omansa pois? Antaako joku lapsi omansa kokonaan pois? Kuinka paljon lapsi on valmis antamaan periksi, pitääkö pintansa eikä luovu jostakin?

Kuvaamataidon tunnilla antaisin lapsille jonkun yhteisen tehtävän, esimerkiksi sokerimaalaus. Havainnoisin lapsista esim. ovatko tyytyväisiä omaan teokseensa? Hakevatko hyväksyntää muilta lapsilta, aikuisilta?

Havainnoisin lapsista myös päivittäin, ihan arjessa toimiessa:

Onko pituuskasvun kiihtymistä? Tytöillä rintojen kasvua? Haluaako lapsi tuoda julki omat mielipiteensä ja oikeutensa? Käpertyykö ajoittain omiin oloihinsa? Pohtiiko ns. suuria kysymyksiä (esim. kuolema)? Kokeeko olevansa ulkopuolinen? Miten huomioi muiden tunteet? Syy-seuraus-ajattelu, ymmärtääkö tekojensa seuraukset?

KEVÄÄN KORVAUKSET: Auli Papinniemi, luova ilmaisu

Elina Kinnunen
SOTELA3AVI
eliinak@windowslive.com

Auli Papinniemen korvaustehtävä

  1. Pohdinta

-Mitä hyötyä asiakkaille?
Luovasta ilmaisusta ja taidelähtöisistä menetelmistä on paljon hyötyä sosiaali- ja terveysalalla. Itse haluan suuntautua lapsiin ja nuoriin työelämässä, joten varsinkin heidän kanssa on mahdollista tehdä oikeastaan mitä vain. Luova ilmaisu ja taide tuovat oppimiseen paljon mahdollisuuksia ja mielenkiintoa.
Esimerkiksi ujo lapsi voi uskaltaa kertoa itsestään/tunteistaan vaikka nukketeatterin kautta. On helpompi kertoa ajatuksensa ”piilossa toisen takana”, eli ei ns. tarvitse itse puhua, vaan käsinukke tai muu vastaava tekee sen puolestasi.
-Mitä keinoja?
Esimerkiksi yllämainittu nukketeatteri. Tunteiden maalaaminen on myös jännittävää. Esim. värien käytöstä voi nähdä paljon. Lapsille voi opettaa paljon uusia asioita vaikka näytelmän kautta. Työskentelin kevään lievästi kehitysvammaisen pojan henkilökohtaisena avustajana, jolla oli ongelmia suunliikkeiden kanssa. Teimme saippuakupla maalausta, jossa lapsen piti osata puhaltaa ilmaa pillin kautta, ei imeä. Matkittiin myös eri tilanteita, joissa pitää sanoa joku äänne/tavu. Kuten ”pöllö sanoo ”huhuu”, eli suu menee o-kirjaimen muotoiseksi. Esitimme pöllöä ja ääntelimme. Hän oppi luovaa ilmaisua sekä suunliikkeitä. Näin oppiminen oli paljon mielenkiintoisempaa, kuin vain penkillä istuen ja mallista katsoen.
-Oppiminen
Oppiminen on jatkuva prosessi. Itse olen vasta alkutekijöissä, vaikka paljon jo osaankin. Tykkään tehdä käsilläni. Tykkään myös esiintyä ja olen hyvä heittäytymään. Jos vertaan itseäni ilmaisutaidon opettajiin, olen vielä hyvin kaukana heidän tiedoista ja taidoista. Haluan oppia koko ajan lisää uusia asioita, eikä kukaan voi olla ikinä täydellisen valmis mielestäni.
-Osana hoitotyötä
Luova ilmaisu ja taidelähtöiset menetelmät kuuluvat mielestäni suureen osaan hoitotyötä. Esimerkiksi päiväkodissa/koulussa on tärkeää välillä saada tuulettaa aivoja ja tehdä vain luovia asioita, eikä aina vaan päntätä ja päntätä. Omat mielipiteet ja näkemykset ovat rikkautta!
-Pohdinta itsestäni ja suhteestani
Mielestäni olen parhaimmillani kun saan itse toteuttaa itseäni taito- ja taideaineissa. Liikunta ja käsillä tekeminen on minulle tärkeintä. Vaikka en olekaan mielestäni kovin lahjakas piirtäjä, pidän siitä silti. Minusta on rauhoittavaa vaan piirrellä jotakin. Minulla on hyvä värisilmä, esimerkiksi juurikin saippuakupla maalauksessa. Suhteeni luovaan ilmaisuun on lämmin. Monesti esim. telkkaria katsellessa sohvalla värittelen samalla jotakin. Olen tulostanut netistä paljon eri värityskuvia ja väritellyt niitä. Kavereille olen tehnyt niistä tauluja, joista he ovat kovasti tykänneet.

2.  Taideteos
Sain 6 eri taideteosta, joista piti valita yksi. Muutama näistä taideteoksista oli ennestään tuttuja lukion kuvaamataidon tunneilta, esimerkiksi Huuto ja Haavoittunut enkeli. Jokaisesta taideteoksesta syntyi sisälleni joku tunnetila, joten vain yhden teoksen valitseminen oli todella hankalaa. Ensimmäisenä listassa tulikin juuri Haavoittuneen enkelin kuva, joka on mielestäni kovin kovin surullinen. Seuraavana Picasson teos, joka oli helposti tunnistettavissa tyylinsä takia. Tämäntyyliset Picasson teokset ovat minusta todella humoristisia, vähän sarjakuvamaisia. Seuraavana tullutta Hunajapomelot -nimistä teosta en ollut nähnyt aiemmin. Siitä tuli mieleen Raamatun kertomukset kuvitettuina. Huuto, joka tuli seuraavana, on mielestäni ahdistava. Varikset viljapellon yllä toi mieleen Hitchcockin Linnut. Marilynin kuvasta tuli mieleen uudistunut tekniikka taideteoksiin.
Eniten minua kuitenkin puhutteli Haavoittunut enkeli, Huuto sekä Guernica. Syynä varmaan se, että ne olivat minulle tuttuja. En ollut nähnyt Guernicaa ennen, mutta se on niin Picasson tyylinen, että tuntui tutulta.
Pitkän pohdinnan jälkeen, valitsin teoksekseni Huudon. Huuto on minusta aina ollut ahdistava ja tuonut mieleen miehen, joka on joutunut esim. tekojensa takia rangaistuksena johonkin toiselle planeetalle yksin. Nyt ensimmäistä kertaa näin että teoksessa on myös muita hahmoja taustalla. Oranssi väri tuo mieleen palavan taivaan. Aivan kuin Huutaja olisi sillalla pakenemassa jotakin. Kun teosta katsoo pitkään ja alkaa pohdiskelemaan, ajatukset muuttuvatkin täysin päälaelleen. Näen palavan taivaan sijasta taivaan, jonka aurinko on noustessaan/laskiessaan värjännyt kauniin oranssiksi. Sininen väri tuo mieleen meren. Jos hahmo huutaakin toiselle, että tulisi katsomaan kaunista auringonlaskua. Jos hän ei olekaan kauhistunut, vaan täysin innostunut. Heti, kun ajatukseni muuttuivat, aloin nähdä teoksen värit kirkkaampina ja iloa Huutajan kasvoilla. Luulenpa, että taideteokset näkee ihminen sellaisina, kuin itse on. Minä olen iloinen ja pirteä, enkä stressaile tai ahdistu pienestä. Pelkään kuitenkin pimeää ja yksin jäämistä. Ehkä tämän takia näin ensin kuvan inhottavana, sitten enemmän omanlaisenani, rempseänä ja värikkäänä.Halusin piirtää teoksen iloiseksi. Sen nimi on Ilon irvistys.

KEVÄÄN KORVAUKSET: Merja Mutru, oppimisvaikeudet

Elina Kinnunen
SOTELA3A


MERJA MUTRUN KORVAAVA TEHTÄVÄ: OPPIMISVAIKEUDET

Oppimisvaikeudet voidaan jaotella kielellisiin erityisvaikeuksiin, hahmotusvaikeuksiin, tarkkaavaisuuden ja toiminnan ohjauksen vaikeuksiin sekä motoristisiin erityisvaikeuksiin. Oppimisvaikeudella tarkoitetaan erityisvaikeutta, joka on epäsuhdassa yleiseen kyky-, kehitys- ja ikätasoon. Oppimisvaikeuksia on esim. lukihäiriö, kielellinen erityisvaikeus, matematiikan vaikeus, hahmotusvaikeus ja tarkkaavaisuushäiriö.


  1. Matematiikan vaikeus

Valitsin tämän vaikeuden, sillä monet ystävistäni sanovat, etteivät he yksinkertaisesti osaa ja ymmärrä matematiikkaa. Halusin siis itse oppia siitä lisää. Nuorempana ajattelin itsekin olevani matemaattisesti lahjaton, kunnes sain kunnon opettajan. Numeroni alkoivat nousta ja matematiikasta tulikin minulle yksi lempiaineistani, sillä sitä osasin todella hyvin!

Matemaattisilla oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan sitä, että harjoittelusta ja opettelusta huolimatta lapsen on poikkeuksellisen vaikeaa oppia peruslaskutaitoja. Yleensä mittarina ja vertailukohteena on se, miten nopeasti ja millä työmäärällä muut samanikäiset lapset yleensä oppivat näitä asioita.

Matemaattisilla oppimisvaikeuksilla ei tarkoiteta sitä, että jollain on taitopuutteita monimutkaisemmissa matemaattisissa taidoissa, kuten trigonometriassa tai algebrassa. Yksinkertaistettuna voitaisiin sanoa, että puhutaan oppimisen vaikeuksista tai puutteista taidoissa, jotka opetetaan koulussa ja otaksutaan omaksuttavan ensimmäisten kouluvuosien aikana.

Yksi tyypillisimmistä pulmista matematiikan oppimisessa on vaikeus oppia muistamaan aritmeettisia (=pienten yhteen- ja vähennyslaskujen vastauksia, kuten 5+5=10 tai 6-4-=2) tai kertotauluja (esim. 3x7=21). Näin useankin vuoden harjoittelun jälkeen joutuu lapsi tukeutumaan luettelemaan laskemalla ulkoa muistamisen sijaan.

Matematiikan vaikeuden taustalla voi olla monia erilaisia tekijöitä, esimerkiksi kielelliset vaikeudet. Ne aiheuttavat matemaattisten symbolien ja käsitteiden muistamiseen ja ymmärtämiseen liittyviä ongelmia. Myös hahmottamiseen liittyvät pulmat vaikeuttavat matematiikkaan liittyvän visuaalisen (=näönvaraisen) tiedon käsittelyä, kuten graafisten esitysten, geometrian ja/tai käyrien ymmärtämistä.

Matematiikka edellyttää visuospatiaalisen (avaruudellisen) hahmottamisen kykyä, jota tarvitaan muun muassa matemaattisten symbolien ja numeroiden hahmottamisessa. Tarkkaavaisuuteen ja havaintopohjaiset liittyvät vaikeudet puolestaan saattavat aiheuttaa virheitä laskumerkkien ja numeroiden havaitsemisessa ja lukemisessa sekä lukujen sijoittamisessa kaavoihin.

Muistiongelmat hankaloittavat peruslaskutoimitusten, laskusääntöjen ja kertotaulun tulosten ulkoa oppimista. Matemaattisten ongelmien ratkaisu puolestaan tapahtuu työmuistissa, jolloin työmuistin heikentynyt kapasiteetti asettaa omat rajoituksensa.

Matematiikan hallitseminen edellyttää toiminnan ohjauksen taitoja (kykyä tarkkailla ja säädellä omaa toimintaa ja esimerkiksi muuttaa tarvittaessa laskutapaa.) Vaikeuden loogisen päättelyn taidoissa luonnollisesti asettavat omat rajoituksensa matemaattisten periaatteiden soveltamiseen ja ymmärtämiseen.

On olemassa lisäksi erityisesti matemaattisiin taitoihin liittyviä vaikeuksia, kuten vaikeuksia muodostaa ja ymmärtää lukujonoja ja siten ymmärtää lukujen välisiä suhteita ja suuruuskäsitteitä.



2. Tarkkaavaisuushäiriö

Tämän valitsin myös lähipiirini takia. Muutamalla ystävälläni on diagnosoitu tarkkaavaisuushäiriö. 

Eli tarkkaavuuden vaikeus.

Tarkkaavuuden vaikeuksia voi esiintyä eri asteisina.

Hyvin suurien vaikeuksien ollessa kyseessä, voidaan puhua aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä, eli ADHD:sta. Nimi tulee englannin kielestä: attention deficit hyperactivity disorder. Ylivilkkautta voi siis esiintyä nimen mukaisesti tarkkaavuuden vaikeuksien ohella. Kyseessä on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulssiivisuus.

Ylivilkkautta ei kuitenkaan aina ole, joten tarkkaavaisuushäiriö voi esiintyä myös ilman ylivilkkautta (= ADD). Usein aikuisuuteen mennessä ylivilkkaus vähenee. Kuitenkin lapsilla voi myös esiintyä tarkkaavaisuushäiriötä ilman merkittävää ylivilkkautta. Ydinoireet voivat näkyä ja painottua eri tavoin ja niistä on haittaa useammalla elämän osa-alueella. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa osaltaan siihen, muodostuvatko adhd-oireet merkittäviksi toimintakyvyn rajoitteiksi vai jopa vahvuuksiksi, jos ne osataan kanavoida ja huomioida oikein. Ympäristön tukitoimilla on tämän vuoksi suuri merkitys. Oireet korostuvat eri henkilöillä eri tavoilla.

Tarkkaavuuden säätelyn ja toiminnan ohjauksen eri osa-alueilla voi ilmetä ongelmia, kuten tarkkaavuuden kohdentamisessa ja ylläpitämisessä sekä esimerkiksi tavoitteisuuden, toiminnan suunnittelun ja vireystilan säätelyssä.

Henkilö ei jaksa paneutua yhteen asiaan pitkäksi aikaa kerrallaan ja keskittyminen voi olla herkästi häiriintyvää. Ajatukset voivat lähteä helposti harhailemaan ja saattavat hypellä tehtävästä toiseen. Tehtävien loppuun saattaminen voi olla hankalaa ja yksitoikkosten tehtävien tekeminen ja yksityiskohtien viimeisteleminen voi tuntua ylivoimaiselta.

Tarkkaavuushäiriön taustalla on biologisia tekijöitä, jotka voivat olla perinnöllisiä tai liittyä synnytyksen tai raskauden aikaisiin ongelmiin.

Tarkkaavuuden ongelmat ilmenevät jatkuvina vaikeuksina keskittyä leikkeihin ja tehtäviin, vaikeutena kuunnella toisen puhetta, vaikeutena seurata ohjeita ja saada koulu- tai työtehtäviä suoritetuiksi, usein toistuvina vaikeuksina tehtävien ja toimien järjestämisessä, pitkäkestoista keskittymistä vaativien tehtävien välttelynä, päivittäisten asioiden jatkuvana unohtamisena, yksityiskohtien huomiotta jättämisenä ja häiriintymisenä pienistäkin ulkopuolisista ärsykkeistä.

Yliaktiivisuus ilmenee jatkuvana impulsiivisuutena tai hyperaktiivisuutena, jalkojen ja käsien hermostuneena liikuttamisena, kiemurteluna paikallaan istuttaessa, toistuvana poistumisena tilanteista joissa edellytetään paikallaan oloa, ylettömänä juoksenteluna tai kiipeilynä, jatkuvana levottomuuden tunteena, usein toistuvina vaikeuksina leikkiä tai harrastaa rauhallisesti, ylettömänä puhumisena ja jatkuvana ”menossa olemisena”. Myös vaikeuksina ilmenee vuoron odottaminen, toisten keskeyttäminen, toistuva tuppaantuminen muiden mukaan, vastaukset kysymyksiin ennen kuin ne ovat edes esitetty loppuun.


Lähteet:
http://www.adhd-liitto.fi/adhd-perustietoa



LUKIVAIKEUDET (= dysleksia)


Mistä johtuu? Määritelmä ja esiintyvyys?

Dysleksia on erityinen oppimisvaikeus, joka on alkuperältään neurobiologinen. Sille ovat tunnusomaisia vaikeudet tarkassa ja/tai sujuvassa sanantunnistuksessa sekä heikko oikeinkirjoitus- ja dekoodaustaito. Nämä vaikeudet johtuvat tyypillisesti kielen fonologisen osataidon heikkoudesta, joka ei ole kognitiivisten kykyjen eikä tehokkaan kouluopetuksen saamisen perusteella odotuksenmukainen.
Lukemisvaikeuksia määritellään olevan henkilöllä, joka ei ole oppinut normaalissa ajassa ja tavanomaisin opetusmenetelmin lukemaan.
Lukivaikeus koskee erilaisten arvioiden mukaan 5-10 prosenttia ikäluokasta. Kyseessä ei siis ole kovin harvinainen ongelma. Yleisesti arvioidaan, että noin 10%:lla lapsista on lukemisessaan jonkinlaista vaikeutta, mutta vain noin 2 %:lla vaikeudet ovat hyvin selkeitä ja pitkään kestäviä. Lukivaikeuden todennäköisyys kasvaa noin nelinkertaiseksi, jos suvussa on dysleksiaa.

Vaikeudet lukemisen sujuvuudessa?

Lukemisen alkuvaiheessa lukemisvaikeus voi ilmetä lukemisen taitojen oppimisen hitautena ja vaikeutena lukea sanoja oikein. Toisen luokan lopulta lähtien lukemisvaikeus ilmenee useammin sanojen lukemisen hitautena kuin lukemisen virheellisyytenä.

Vaikeudet luetun ymmärtämisessä?

Toissijaisina seurauksina voi olla ongelmia luetun ymmärtämisessä ja vähäinen lukeminen vapaa-ajalla, joka voi haitata sanavaraston ja taustatietomäärän kasvua.



Esimerkkejä tukikeinoista?

Varhain tarjottu tuki on tehokkain ja taloudellisin tapa ehkäistä lukivaikeutta ja sen mukanaan tuomaa syrjäytymiskehityksen riskiä. Jo päivähoidossa on syytä kiinnittää huomiota lapsen lukemisvalmiuksien ja kielen kehityksen tukemiseen, erityisesti jos epäillään ongelmia.
Opettajat seuraavat tarkasti lasten lukutaidon kehitystä, erityisen tarkasti alkuopetusvuosina. Erityisopettajilla käytössä välineet, joilla pyritään tunnistamaan pulmat ja tarjoamaan lisätukea lapsille, joilla ongelmia on. Perheen kanssa tulee tehdä yhteistyötä, jotta tukea voidaan antaa mahdollisimman paljon, eli koulussa ja kotona. Ekapeli on myös yksi hieno uusi tukikeino.

Mikä on Ekapeli?

Ekapeli on tietokoneella ja mobiililaitteilla (tabletti ja kännykkä) pelattava oppimispeli, joka harjoittaa lukutaidon perusteita. Ekapelistä on laadittu useita versioita. Pelit on kehitetty neuropsykologian professorin ja yliopiston työryhmän toimesta.

Itse tutustuin Ekapeliin ensimmäistä kertaa ollessani Thaimaassa työharjoittelussa marras-joulukuussa 2015. Siellä jokainen eskari- ja ykkösluokkalainen sai pelailla tabletilla peliä välillä. Lapset tykkäsivät siitä kovasti! Kouluun tuli myös poika, jolla oli pahoja ongelmia kielenkehityksen suhteen. Hänen kanssaan pelasin useammin kuin muiden. Myös pojan isä oli ladannut pelin puhelimeensa, joten poika pelasi peliä myös kotona. Huono puoli kuitenkin oli se, että peli kiersi selvästi samaa kaavaa, jonka poika jo osasi. Peliä hän osasi hienosti pelata, mutta kun testattiin hänen tietämys kirjaimista, hän osasi nimetä ainoastaan a- ja o-kirjaimet. Pelin mukaan hän osasi jo n. kymmenen kirjainta.

KEVÄÄN KORVAUKSET: Sari Raja, ravitsemus

LANU 2015-2016
Sari Rajan korvaustehtävät

  1. Ravintovartti

Valitsin oman varttini aiheeksi aamupalan, koska olen itse aina ennen ollut tosi huono syömään aamuisin. Halusin siis nähdä, millaiset ovat 6-7-vuotiaiden lasten tavat aamupalan suhteen.

Ryhmässäni oli 8 esikouluikäistä lasta. Pidin tuokion sellaisille lapsille, jotka eivät olleet syöneet aamupalaa päiväkodilla. Aloitin kertomalla miksi teemme tämän tuokion (koska minä en ole vielä valmistunut ja minun täytyy korvata koululle poissaoloni tunneilta jne.) Kerroin myös että haluan tietää miten tärkeänä lapset pitävät aamupalan syömistä ja miten he ovat tottuneet ruokailemaan aamuisin.
Sitten selitin kuinka tuokio menee. Minä sanon jonkun komennon lasten kävellessä ja kun asia osuu heidän kohdalleen, he pysähtyvät. Annoin yhteensä 10 komentoa. Kuten ”Jos söit aamupalaa, pysähdy NYT!” tai ”Jos joit aamupalalla mehua, pysähdy NYT!” sekä ”Jos söit hedelmiä, pysähdy NYT!”
Lapset ymmärsivät heti kuinka leikki menee ja tykkäsivät tosi paljon. Meillä kävely vaihtui jossain vaiheessa juoksuksi, mutta se ei haitannut. Lapset kuuntelivat silti ja pysähtyivät jos komento oli koskenut heitä.
Kysyin lapsilta mitä he tykkäsivät tuokiosta, ja he olivat aivan innoissaan! Tuokio oli mennyt enemmänkin leikkinä kuin oppituokiona. He tykkäsivät kun saivat vaihtaa kävelyn juoksuun ja näin päästellä höyryjä jumppasalissa. Yksi lapsi sanoi ettei ollut hänestä kivaa, koska hän ei jaksanut kävellä/juosta. Hän ei ollut syönyt aamupalaa, joten hän ei saanut pysähtyä kertaakaan. Selitin hänen tapausta esimerkkinä käyttäen, miten tärkeää on syödä aamupala. (Liittyy jaksamiseen ja voi tulla ”yllättäviä tilanteita” kuten tämä, joissa sitten pitäisi olla aamupala syötynä.)
Kun kysyin lapsilta mitä heidän mielestään kuuluu hyvään aamupalaan, he osasivat vastata viisaasti. Vastauksissa oli mm. puuro, maito, leipä, kurkku. Sitten hetken päästä lapset alkoivatkin luetella mitä haluaisivat aamupalaksi, kuten pizzaa, karkkia, jäätelöä ja Cokista.
Näytin lapsille ihanteellisen aamupalan kuvaa ja selitin asiat opettajan tietopaketin ja oman tietämykseni avulla. He kuuntelivat hyvin ja kyselivät esim. ”onko maito pakollista?” Keskustelua saatiin siis aikaiseksi. Kerroin aamupalan olevan tärkein ateria ja että aamulla pitää syödä hyvin jotta jaksaa lounaaseen asti. Esikoululaisille oli myös hyvä sanoa, että tulevina koululaisina heidän kannattaa syödä erityisen hyvät aamupalat, että he jaksavat keskittyä koulussa ja heistä tulee oikein viisaita.

Lasten oman aamupalan terveellisyyden arvointi pomppimalla ei oikein onnistunut. Lapset vain hyppivät, eivätkä jaksaneet enää keskittyä. Kun ohjeiden mukaiset kysymykset eivät toimineet, improvisoin hiukan ja kysyin uudet kysymykset/komennot. ”Jos et syönyt, et hypi.” ”Jos söit niin kuin minä neuvoin, hyppää kerran.” ”Jos söit kuten toivoisitte aamupalan olevan, mene mahallesi.” Kaikki (paitsi yksi joka ei ollut syönyt) hyppäsivät kerran.
Päätimme tuokion tähän.

Minusta tuokio onnistui todella hyvin, vaikka lopussa arviointi meinasi mennä plörinäksi. Lapset nauttivat jumppasalissa juoksentelusta, sekä osallistuivat hyvin keskusteluun. Sain varmasti ainakin muutaman ajatukset käännettyä, miksi Cokista ei voi juoda aamupalalla. Sain myös muilta aikuisilta kuulla, kuinka lapset olivat kehuneet tuokiota heille.

2. Apuohjaajana kotitaloustunnilla

En saanut mahdollisuutta mennä kotitaloustunnille, joten kävin Kuopiossa kokkikerhossa mukana ohjaamassa/avustamassa. Kerhotilat vielä sattuivat olemaan samassa talonyhtiössä jossa vanhempani asuvat. Olen itsekin käynyt monta vuotta kokkikerhoa siellä.
Kokkikerhoa piti kaksi nuorta tyttöä, joten sain neuvoa sekä ala-koululaisia kerholaisia ja myös kerhon vetäjiä.
Olen itse käynyt talouskoulun ja rakastan ruoanlaittoa ja leivontaa.
Kerhossa oli kevätjuhla, joten ruokia oli paljon tehtävänä.
Valmistimme alkupalaksi smoothieta (banaani, mansikka, appelsiinimehu).
Pääruokana oli suolaista pannaria (jauheliha, tomaatti).
Jälkiruoaksi oli kaurakeksejä sekä mustikka-vadelma-rahkaa.
Kerhon vetäjät olivat reippaita tyttöjä, mutta joihinkin perus kömmähdyksiin jouduin puuttumaan. Esim. tytöt ojensivat veitsiä lapsille pitäen itse veitsen käsiosasta kiinni ja lapsen piti ujuttaa oma kätensä ohjaajan käden välistä, jos ei halunnut ottaa terästä kiinni. Näytin siis, kuin veitsi (tai muu terävä, kuten sakset) tulee ojentaa toiselle. Tytöt eivät myöskään muistaneet ohjata lapsia käsipesulle, mutta jälkeenpäin kun puhuttiin he sanoivat sen olleen jännityksestä johtuvaa epähuomiota. Muitakin vastaavia pikkumokia oli, mutta niistä selvittiin kun minä neuvoin ohjaajia ja hekin saivat uusia oppeja!
Minä auttelin kaikkia jotka apua tarvitsivat. Pilkkominen oli se missä eniten tarvittiin tukea ja ohjausta.
Itse opin lisää ohjaamisesta. En ollut aiemmin pitänyt ryhmälle keittiötuntia, ja nautin siitä paljon! Lapsien kanssa toimiminen on minulle ihan helppoa ja arkipäiväistä, joten tässä opin kuitenkin jotain uutta, koska tilanne oli uusi. Tulevaisuudessa voisinkin mielelläni pitää vaikka jotain kokkikerhoa!

3. Lapsen erityisruokavalio

LAPSEN MAITOALLERGIA

Maitoallergia = ei siedä ravinnossaan maitoproteiineja. Ruokavaliosta siis jätettävä pois kaikki mikä sisältää maitoproteiineja.

Jotta lapsen kasvu ja kehitys turvattaisiin, alle 1-vuotias lapsi tarvitsee päivittäin allergiselle lapselle suunniteltua imeväisen erityisvalmistetta. Valmisteeseen reseptin antaa lääkäri.
Valmisteet sisältävät D-vitamiinia ja kalsiumia saman verran kuin lehmänmaitoa sisältävät äidinmaidon korvikkeet.
Yli vuoden ikäiset lapset tarvitsevat usein D-vitamiinitippojen lisäksi myös kalsiumvalmistetta. Maitoallerginen lapsi tarvitsee yhtä paljon eri ravinteita kuin muutkin lapset.
Myös allergiselle lapselle aletaan tarjota kiinteää ruokaa puolen viimeistään puolen vuoden iässä. Ruokavalio koostuu kasvis- ja juuressoseista sekä veteen tai erityisvalmisteeseen tehdyistä puuroista. Ruokavaliota täydennetään proteiineilla ja raudalla (liha, kala, kananmuna) sekä marjoilla ja hedelmillä (vitamiinit ja kivennäisaineet). Marjoja, hedelmiä ja kasviksia voi tarjota myös tuoreena, kunhan ne on sopivassa rakenteessa (soseutettuna tai raastettuna). Jos energiansaantia täytyy lisätä, voi ruokiin lisätä 1-2 teelusikallista rypsiöljyä.


Kun lapsi tulee vuoden ikään, voi ruokavalioon ottaa mukaan myös kaura- ja soijavalmisteita, kuten soija/kaurajuomia, -jugurttia, -jäätelöä tai -juustoa. Niillä voidaan korvata maitopitoiset valmisteet. Riisijuomia ei suositella alle 6-vuotiaille lapsille.

KEVÄÄN KORVAUKSET: Arja Virolainen, aihealustukset nro. 2

Elina Kinnunen
SOTELA3A

Arja Virolainen: KORVAUSTEHTÄVÄ: AIHEALUSTUKSET

TEINIÄITIYS

Mitä on teiniäitiys? Teiniäiti, eli tyttö joka saa lapsen alle 18-vuotiaana. Suomessa lapsen synnyttää vuosittain parisensataa alaikäistä. Teiniäitiys on kuitenkin pinnalla teiniäitien pitämien blogien ja televisio-ohjelmien myötä.
Miksi? Nuoret tytöt haluavat muuttaa aikaiseen pois kotoa, mahdollisesti poikaystävän kanssa yhteen asumaan. Voi olla myös, että seksiin suostutaan poikaystävän painostamana. Nuorena usein ajatellaan ”ettei itse voi tulla raskaaksi”, joten ehkäisyä ei käytetä, tai koska se tuntuu toisen mielestä pahalta. Tytöt voivat myös kuvitella, että poikaystävä pysyy vierässä koko loppu elämän jos he nyt hankkivat lapsen. Todellisuudessa, poikaystävä voi lähteä pois kuultuaan vauvauutisista. Parisuhde voi siis joko vahvistua, tai loppua kokonaan vauvauutisten / lapsen syntymän jälkeen. Minun mielestäni vanhempien ei ole hyvä olla yhdessä vain lapsen/lasten takia. Jos he eivät ole onnellisia ja riittelevät usein, ei se ole lapselle hyvä esimerkki.

Kun äiti saa lapsen hyvin nuorena, tuolloin on kesken kaksi tärkeää kehitysvaihetta: äidin kasvu aikuiseksi ja lapsen kasvu. Ihmisen aivot kehittyvät aina 25-vuotiaaksi asti. Samaan aikaan pitäisi siis itse kasvaa aikuiseksi ja osata ottaa vastuuta omasta elämästä, sekä samaan aikaan olla äitinä sille pienelle lapselle. Kyllähän se kohtuullisen vaativa tilanne nuorelle naiselle on.

Teiniäitejä on paljon. Jokaisen tuttavapiiristä löytynee varmasti ainakin yksi. Eräs tuttavani sai kaksi lasta ollessaan alaikäinen. Ensimmäisen juuri 16 vuotta täyttäneenä, toinen tuli sitten juuri ennen kuin äiti täytti 18 vuotta. Vanha työkaverini sai ensimmäisen lapsensa vain 13-vuotiaana. Sen kyseisen lapsen kohtalo oli adoptio. Paras ystäväni oli kaksi kertaa raskaana alaikäisenä, mutta molemmat raskaudet hän päätti keskeyttää. Hän söi E-pillereitä, mutta vain todella epäsäännöllisesti. Saattoi olla melkein kaksi viikkoa ettei hän syönyt pillerin pilleriä, kunnes sitten vetäisi kaikki 10 kerralla kun huomasi unohtaneensa ottaa ne aiemmin.. Teiniäitiys tuntuu olevan buumi, kun nettiä selaa. Teiniäitien pitämiä blogeja on valtavia määriä.

Neuvolassa teiniäitiin suhtautuminen on varmasti erilaista joka paikassa. Uskon, että toisen suhtautuvat kuin keneen tahansa äitiin, ja toiset taas suhtautuvat halveksien, ehkäisystä paasaten.

Nuoren naisen vauvauutiset ovat usein järkytys, mutta ne eivät kuitenkaan ole mikään maailmanloppu. Kaikki asiat tulee miettiä maltilla, tulevaisuuden pimeät ja valoisat puolet muistaen.

Vertaistukea teiniäiti saa varmasti helposti, koska teiniäitiys ei ole harvinaista. Keskustelupalstoilta, tai ylipäätään netistä, löytyy varmasti jokaiselle joku jonka kanssa jutella. Teiniäiti varmasti kaipaa vertaistukea ylipäätään raskauteen, ei ainoastaan nuoren ikänsä takia. Joten myös oma äiti, tuleva mummi, on todella tärkeässä roolissa.

Mielestäni olisi tärkeää, että nuori nainen kasvattaisi lapsensa itse, eikä se homma jäisi nuoren omille vanhemmille. Apua tietysti saa ja pitääkin ottaa vastaan, mutta koska nuori on itse tehnyt päätöksen pitää lapsen, ei sen pitäisi jäädä vanhemmille.
Eräs ystäväni sai lapsen ollessaan n. 18-vuotias, joten häntä ei teiniäidiksi kutsuttu. Lapsella oli jonkin verran ongelmia ja ystäväni ei ymmärtänyt niitä. Ystävääni ei kiinnostanut oma lapsensa tippaakaan. Hän ei halunnut, eikä osannut kasvattaa lasta, joka olisi tarvinnut erityistä tukea. Lapsesta tehtiin lukuisia lastensuojeluilmoituksia. Lopulta ystäväni vanhemmat adoptoivat lapsen. Sittemmin ystäväni on muuttanut miehen kanssa yhteen, jolla on 5 lasta ja hän hoitaa niitä.

Apua ja tukea teiniäiti saa sieltä mistä vanhempikin äiti. Ei mitään paikkoja, esimerkiksi neuvolaa, ole kielletty alle 18-vuotiailta äideiltä. Neuvolat, terveyskeskukset, sairaalat, internet, erilaiset ryhmät, vanhemmat, sukulaiset, ystävät, koulu/työpaikka, Kela, Mannerheimin Lastensuojeluliitto… Tukea ja apua saa kyllä joka suunnasta, jos vain pyytää ja osaa ottaa sen vastaan.

Teiniäiti toimii raskautensa aikana kuten vanhempikin äiti. Raskaus etenee samalla kaavalla ja molemmille tehdään samat kokeet, ultraukset ja neuvolakäynnit. Teiniäiti voi jatkaa kouluaan ja vanhempi työtään. Äitiyslomalle jäädään samaan aikaan, jos raskaus vaan antaa myöten olla loppuun asti työ/kouluelämässä.
Heti kun raskaus tulee ilmi, olisi hyvä miettiä tulevaisuutta. Meinaako koulun käydä loppuun? Jos on peruskoulussa, niin miten suorittaa sen loppuun? Koulussa kannattaa puhua opettajan ja rehtorin kanssa ja sopia asioista. Myös terveydenhoitajalta saa apua. Omille vanhemmilleen kertominen voi olla hankalaa, mutta sitä asiaa ei kannata pitkittää, vaan kertoa vain heti vaikka se vaikealta tuntuisikin. Myös lapsen isälle täytyy kertoa ja kysyä hänen mielipidettään asiaan. Lopullisen päätöksen kuitenkin lapsen kohtalosta tekee nuori nainen itse, ei poikaystävä/lapsen isä eikä nuoren vanhemmat.

Vanhempien tulisi olla oman lapsensa tukena. Olen kuullut myös näitä tarinoita, että nuori on sitten heitetty kotoa pois jos hän ei keskeytä raskautta. Oma äitini on sanonut, ettei hän olisi minun lisäkseni jaksanut kasvattaa vielä yhtä lasta lisää. Hän siis ”ilmoitti minulle etukäteen” näin kierrellen ettei halua että saan vielä alaikäisenä lasta, koska minulle oli mahdotonta puhua ehkäisystä. Se oli vain tosi noloa oman äidin kanssa, joten lähdin tilanteesta aina pois jos hän yritti aloittaa keskustelun. Kyllä äitini silti olisi tukena ollut ja auttanut tapansa mukaisesti sekä rahallisesti että muutenkin. Hän rakastaa ostella lahjoja kaikille, joten lapsenlapsi ei olisi ollut poikkeus. Hän onkin sanonut, että eniten maailmassa hän haluaisi tulla mummoksi.


Äitiysneuvolan palvelut?

Äitiysneuvolatoiminnan tavoitteena on turvata raskaana olevan naisen ja sikiön terveys ja hyvinvointi. Lisäksi tavoitteena on edistää tulevien vanhempien ja koko perheen terveyttä ja hyvinvointia sekä tulevan lapsen kehitysympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta. Tavoitteena on myös edistää kansanterveyttä ja ehkäistä raskausaikaisia häiriöitä.

Äitiysneuvolassa tunnistetaan mahdollisimman varhain raskausaikaiset ongelmat ja häiriöt sekä järjestetään samantien tarvittavaa hoitoa, apua ja tukea. Äitiysneuvolat osallistuvat terveyserojen kaventamiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen muun muassa varhaisen kohdennetun tuen avulla.

Äitiysneuvolan tavoitteena vanhempien näkökulmasta on, että vanhemmat

- tietävät, minkälaisia muutoksia raskaus, synnytys sekä lapsen hoito ja kasvatus tuovat henkilökohtaiseen ja perheen elämään, ja ovat saaneet valmiuksia niiden kohtaamiseen
- kokevat, että heitä on kuultu ja että he ovat voineet keskustella mahdollisesta epävarmuudestaan ja tuen tarpeistaan
- ovat voineet aktiivisesti osallistua raskausaikaiseen hoitoonsa ja ovat saaneet tarvitsemaansa tukea ja apua viiveettä
- ovat tietoisempia omista ja perheen voimavaroista sekä perhe-elämää mahdollisesti kuormittavista tekijöistä sekä siitä, miten he voivat itse toimia perheensä hyväksi
- ovat saaneet valmiuksia omien ja koko perheen terveystottumusten tarkasteluun sekä niiden ylläpitoon ja mahdolliseen muuttamiseen oman hyvinvointinsa, tulevan lapsen tottumusten ja koko perheen hyvinvoinnin näkökulmasta
- kokevat saaneensa vahvistusta äidiksi ja isäksi kasvuun sekä parisuhteen hoitamiseen (tähän sisältyy myös vauvaa koskevien mielikuvien käsittely)
- ovat saaneet vertaistukea, tiedostavat omat verkostonsa ja tietävät, mistä voivat tarvitessaan saada apua ja tukea.

Raskauden ehkäisy?

Raskauden ehkäisyyn on paljon erilaisia ehkäisymenetelmiä. Vaihtoehdoista löytyy harvemmin muistettavia, päivittäin muistettavia sekä seksin yhteydessä muistettavia. Harvemmin muistettavia ovat ehkäisylaastari, ehkäisyrengas, ehkäisyinjektio, ehkäisyimplantti, hormonikierukka sekä kuparikierukka. Päivittäin muistettavia ovat minipillerit sekä yhdistelmäpillerit. Seksin yhteydessä muistettavia ovat sekä miesten että naisten kondomit ja pessaari.
Yleisimpiä näistä ovat kondomit, pillerit, rengas, laastari ja kierukat. En ole kuullut kenenkään tuttuni ottaneen injektiota ja vain yhdellä on implantti. Kondomit ovat kuitenkin ainoat jotka suojaavat myös sukupuolitaudeilta.

Ehkäisymenetelmistä löytyy todella kattavasti tietoa netistä. Hyvä sivusto on esimerkiksi yksinkertaisesti: www.ehkaisy.com.