KEVÄÄN KORVAUKSET: Auli Papinniemi, luova ilmaisu

Elina Kinnunen

SOTELA3AVI

eliinak@windowslive.com

Auli Papinniemen korvaustehtävä

1. Pohdinta

-Mitä hyötyä asiakkaille?
Luovasta ilmaisusta ja taidelähtöisistä menetelmistä on paljon hyötyä sosiaali- ja terveysalalla. Itse haluan suuntautua lapsiin ja nuoriin työelämässä, joten varsinkin heidän kanssa on mahdollista tehdä oikeastaan mitä vain. Luova ilmaisu ja taide tuovat oppimiseen paljon mahdollisuuksia ja mielenkiintoa.

Esimerkiksi ujo lapsi voi uskaltaa kertoa itsestään/tunteistaan vaikka nukketeatterin kautta. On helpompi kertoa ajatuksensa ”piilossa toisen takana”, eli ei ns. tarvitse itse puhua, vaan käsinukke tai muu vastaava tekee sen puolestasi.

-Mitä keinoja?

Esimerkiksi yllämainittu nukketeatteri. Tunteiden maalaaminen on myös jännittävää. Esim. värien käytöstä voi nähdä paljon. Lapsille voi opettaa paljon uusia asioita vaikka näytelmän kautta. Työskentelin kevään lievästi kehitysvammaisen pojan henkilökohtaisena avustajana, jolla oli ongelmia suunliikkeiden kanssa. Teimme saippuakupla maalausta, jossa lapsen piti osata puhaltaa ilmaa pillin kautta, ei imeä. Matkittiin myös eri tilanteita, joissa pitää sanoa joku äänne/tavu. Kuten ”pöllö sanoo ”huhuu”, eli suu menee o-kirjaimen muotoiseksi. Esitimme pöllöä ja ääntelimme. Hän oppi luovaa ilmaisua sekä suunliikkeitä. Näin oppiminen oli paljon mielenkiintoisempaa, kuin vain penkillä istuen ja mallista katsoen.

-Oppiminen

Oppiminen on jatkuva prosessi. Itse olen vasta alkutekijöissä, vaikka paljon jo osaankin. Tykkään tehdä käsilläni. Tykkään myös esiintyä ja olen hyvä heittäytymään. Jos vertaan itseäni ilmaisutaidon opettajiin, olen vielä hyvin kaukana heidän tiedoista ja taidoista. Haluan oppia koko ajan lisää uusia asioita, eikä kukaan voi olla ikinä täydellisen valmis mielestäni.

-Osana hoitotyötä

Luova ilmaisu ja taidelähtöiset menetelmät kuuluvat mielestäni suureen osaan hoitotyötä. Esimerkiksi päiväkodissa/koulussa on tärkeää välillä saada tuulettaa aivoja ja tehdä vain luovia asioita, eikä aina vaan päntätä ja päntätä. Omat mielipiteet ja näkemykset ovat rikkautta!

-Pohdinta itsestäni ja suhteestani

Mielestäni olen parhaimmillani kun saan itse toteuttaa itseäni taito- ja taideaineissa. Liikunta ja käsillä tekeminen on minulle tärkeintä. Vaikka en olekaan mielestäni kovin lahjakas piirtäjä, pidän siitä silti. Minusta on rauhoittavaa vaan piirrellä jotakin. Minulla on hyvä värisilmä, esimerkiksi juurikin saippuakupla maalauksessa. Suhteeni luovaan ilmaisuun on lämmin. Monesti esim. telkkaria katsellessa sohvalla värittelen samalla jotakin. Olen tulostanut netistä paljon eri värityskuvia ja väritellyt niitä. Kavereille olen tehnyt niistä tauluja, joista he ovat kovasti tykänneet.

2.  Taideteos

Sain 6 eri taideteosta, joista piti valita yksi. Muutama näistä taideteoksista oli ennestään tuttuja lukion kuvaamataidon tunneilta, esimerkiksi Huuto ja Haavoittunut enkeli. Jokaisesta taideteoksesta syntyi sisälleni joku tunnetila, joten vain yhden teoksen valitseminen oli todella hankalaa. Ensimmäisenä listassa tulikin juuri Haavoittuneen enkelin kuva, joka on mielestäni kovin kovin surullinen. Seuraavana Picasson teos, joka oli helposti tunnistettavissa tyylinsä takia. Tämäntyyliset Picasson teokset ovat minusta todella humoristisia, vähän sarjakuvamaisia. Seuraavana tullutta Hunajapomelot -nimistä teosta en ollut nähnyt aiemmin. Siitä tuli mieleen Raamatun kertomukset kuvitettuina. Huuto, joka tuli seuraavana, on mielestäni ahdistava. Varikset viljapellon yllä toi mieleen Hitchcockin Linnut. Marilynin kuvasta tuli mieleen uudistunut tekniikka taideteoksiin.

Eniten minua kuitenkin puhutteli Haavoittunut enkeli, Huuto sekä Guernica. Syynä varmaan se, että ne olivat minulle tuttuja. En ollut nähnyt Guernicaa ennen, mutta se on niin Picasson tyylinen, että tuntui tutulta.

Pitkän pohdinnan jälkeen, valitsin teoksekseni Huudon. Huuto on minusta aina ollut ahdistava ja tuonut mieleen miehen, joka on joutunut esim. tekojensa takia rangaistuksena johonkin toiselle planeetalle yksin. Nyt ensimmäistä kertaa näin että teoksessa on myös muita hahmoja taustalla. Oranssi väri tuo mieleen palavan taivaan. Aivan kuin Huutaja olisi sillalla pakenemassa jotakin. Kun teosta katsoo pitkään ja alkaa pohdiskelemaan, ajatukset muuttuvatkin täysin päälaelleen. Näen palavan taivaan sijasta taivaan, jonka aurinko on noustessaan/laskiessaan värjännyt kauniin oranssiksi. Sininen väri tuo mieleen meren. Jos hahmo huutaakin toiselle, että tulisi katsomaan kaunista auringonlaskua. Jos hän ei olekaan kauhistunut, vaan täysin innostunut. Heti, kun ajatukseni muuttuivat, aloin nähdä teoksen värit kirkkaampina ja iloa Huutajan kasvoilla. Luulenpa, että taideteokset näkee ihminen sellaisina, kuin itse on. Minä olen iloinen ja pirteä, enkä stressaile tai ahdistu pienestä. Pelkään kuitenkin pimeää ja yksin jäämistä. Ehkä tämän takia näin ensin kuvan inhottavana, sitten enemmän omanlaisenani, rempseänä ja värikkäänä.Halusin piirtää teoksen iloiseksi. Sen nimi on Ilon irvistys.