KEVÄÄN KORVAUKSET: Arja Virolainen, aihealustus nro.1

Elina Kinnunen

SOTELA3A

Arja Virolainen: KORVAUSTEHTÄVÄ: AIHEALUSTUKSET

KOULUKIUSAAMINEN

Mitä on koulukiusaaminen?

Ihmisten väliseen kanssakäymiseen kuuluvat ristiriidat ja erimielisyydet. Ne syntyvät tilanteissa, joissa ihmiset ovat eri mieltä tai haluavat eri asioita. Aina emme muista ottaa huomioon toisen tunteita, kun haluamme toteuttaa omia tavoitteitamme, eivätkä lapset koululuokassa ole tässä suhteessa poikkeus.

On hyvä että lapset ja nuoret ovat välillä eri mieltä asioista ja välienselvittelyt eivät ole sinänsä paha asia. Vaikkakin ne voivat joskus tuottaa jollekkin pahan mielen, niiden kautta opitaan kuitenkin tärkeitä asioita, kuten tunteiden käsittelyä ja riitojen selvittelyä. Riidat ja erimielisyydet eroavat kuitenkin kiusaamisesta siinä, että ne ovat yleensä ohimeneviä ja hetkellisiä, eikä niiden kohteeksi joudu jatkuvasti yksi ja sama oppilas.

Jos leikitään, niin leikin ei ole tarkoitus vahingoittaa, satuttaa tai loukata toista. On todella tärkeää, että kaikki osallistujat ymmärtävät ja hyväksyvät, että toiminta on leikkiä. Joskus leikiksi tarkoitetut sanat ja teot saattavat kuitenkin loukata, mutta tällöin tulisi olla seurauksena sopiminen ja anteeksipyyntö. Jatkossa osapuolet karttavat sellaista toimintaa, jonka tietävät satuttaneen toista kerran aiemmin. Toisin kuin kiusaamisessa, leikissä säilyy osapuolten välillä yhteisymmärrys ja keskinäinen kunnioitus.

”Me vain leikitään, ei me olla tosissamme.” On lause jota varmasti monet ovat kuulleet. Mitä silloin tulisi tehdä? Ainakin ensimmäisenä tulee selvittää, että onhan kaikki osallistujat yhtä mieltä siitä, että kyseessä on vain leikki eikä mitään muuta. Jos asiasta ei voi olla varmuutta, tulee lasten kanssa keskustella asiasta. Aikuisen tehtävä on epäselvissä tilanteissa selvittää lapsille, mikä erottaa leikin kiusaamisesta. Leikin kuuluu olla kaikkien mielestä hauskaa!

Kiusaamista on se, kun yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan toistuvasti ja tahallaan pahaa mieltä ja oloa. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua. Esimerkiksi isot lapset kiusaavat pienempää. Eli kiusattu on jollain tavalla heikomassa asemassa kuin kiusaaja(t). Esim. uusi oppilas luokassa, fyysisesti heikko tai hyvin arka.

Toistuvuudella tarkoitetaan sitä, että sama oppilas joutuu kerta toisensa jälkeen muiden ilkeilyjen tai jopa väkivallan kohteeksi. Kiusaaminen voi jatkua esikoulusta yliopistoon.

Tahallisuus tarkoittaa sitä, että teoilla tehdään tahallaan toiselle paha mieli ja tekojen on todellakin tarkoitus satuttaa tai aiheuttaa harmia. 

Tutkimusten perusteella systemaattisesti kiusatuksi joutuu 10-20% alakoulun ja 5-10% yläkoulun oppilaista. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki, koska läheskään jokainen kiusatuista ei uskalla kertoa siitä kellekkään. Esteenä on yleensä pelko siitä, että kiusaaminen vain pahenee sen jälkeen.

Kiusaamisen muodot?

Sanallinen kiusaaminen on yleisintä. Sanallista kiusaamista ovat pilkkaaminen, nimittely, ilkeämielinen vihjailu ja toisen naurunalaiseksi tekeminen. Sanat eivät jätä fyysisiä jälkiä, mutta niiden loukkaava voima osuu kiusatun lapsen itsetuntoon. Kiusatun minäkäsitys vahingoittuu, samoin hänen tapansa suhtautua itseensä ja muihin. Hän voi alkaa uskoa kiusaajien sanoja itsekin, kuten ”läski”, josta minulla on oma kokemus, mutta se tulee myöhemmin esille. Tutkimusten mukaan kiusatun itsetunto voi olla huono vielä vuosienkin jälkeen ja luottamus muihin ihmisiin kateissa. Sanallisen kiusaamisen myötä lapsi voi ajatua itse satuttamaan itseään, esimerkiksi viiltelemällä. Eräs tuttuni esimerkiksi omistaa reidessään arven, jossa lukee ”FAT”. Hän on itse sen siihen aikoinaan veitsellä viiltänyt, koska häntä kiusattiin ja haukuttiin lihavaksi.

Epäsuora kiusaaminen tarkoittaa sitä, että kiusaaja ja kiusattu eivät kohtaa kasvotusten. He eivät siis ole samassa tilanteessa kiusaamisen tapahtuessa. Usein epäsuora kiusaaminen on luonteeltaan sosiaalista manipulointia, eli kiusaaja pyrkii vaikuttamaan muihin oppilaisiin siten, että nämä alkaisivat välttelemään kiusattua ja suhtautua häneen kielteisesti. Tästäkin on omakohtainen kokemus, joka myös tulee myöhemmin. Manipulaatio voi olla perättömien huhujen levittämistä. Kiusattu huomaa vähitellen, että hän alkaa olla yksin luokassa. Pahimmillaan koko muu ryhmä voi olla kääntänyt hänelle selkänsä.

Fyysinen kiusaaminen voi antaa aiheen jopa rikossyytteeseen. Fyysistä kiusaamista on töniminen, lyöminen, potkiminen.. Äärimuotoja ovat raju väkivalta ja pahoinpitely. Ne ovat kuitenkin onneksi melko harvinaisia, vaikka ne ovatkin useiten esillä mediassa.

Uusia muotoja kiusaamiselle on avannut kännykkä- ja nettikausi. Kiusaaminen on teknisesti helppoa. Sinun ei tarvitse kuin painaa muutamaa nappia ja klikata hiirtä. Usein nimettömyys ja pieni kiinnijäämisen riski houkuttelevat kokeilemaan sellaista, mitä muuten ei tekisi. Netissä ja kännykällä voi levittää juoruja, noloja valokuvia tai henkilökohtaisia tietoja. Myös uhkailu viestejä pystyy lähettämään nimettömästi. Koulukiusaaminen on ennen rajoittunut vain koulun ajalle, mutta kännyköiden yleistyttyä sitä on mahdollista jatkaa läpi vuorokauden. Kiusattu ei näin ollen ole turvassa kiusaamiselta edes kotonaan.

Mistä johtuu?

On kiistelty kysymys, mistä kiusaaminen johtuu. Siihen on monia vastauksia ja näkökulmia. Vastaaminen ei ole yksinkertaista. Johtuuko kiusaaminen kiusaajasta? Vai kenties kiusatusta? Yhteiskunnasta? Koko luokasta? Opettajasta?

On varmaa, ettei kiusaaminen koskaan johdu vain yhdestä edellä mainituista. Voidaan kuitenkin eritellä tekijöitä, jotka lisäävät lapsen riskiä päätyä kiusaamaan toisia tai joutua kiusatuksi. Esimerkiksi kiusatun ulkonäkö on useasti syy kiusaamiseen. Onko kiusaajalla huono itsetunto? Voisiko hän olla ihastunut kiusattuun ja pelkää tunteitaan? Vastauksia ja kysymyksiä on monia.

Kuka päätyy kiusaamaan? Ja ketä? On havaittu joitakin piirteitä, jotka ovat tyypillisiä muita kiusaaville lapsille. Osalla voi olla ongelmia elämän eri alueilla, osa voi olla persoonallisuudeltaan agressiivisia, osan on vaikea tuntea myötätuntoa muita kohtaan. Kiusaaja yleensä haluaa pönkittää omaa itsetuntoaan ja asemaansa, sekä tavoittelee valtaa ryhmässä. Hän haluaa saada näkyvyyttä ja ihailua ryhmässä. Kiusattavaksi valitaan yleensä lapsi joka on epävarma, arka tai ennestään huonossa asemassa ryhmässä, tai jolla on vähän tai ei ollenkaan kavereita.

Kokemuksia:

Minulla on todella laaja kaveripiiri. Ollaan monet kerrat juteltu kiusaamisesta. Porukassa on kuulunut lievempiä ja rankempia tarinoita. Esimerkiksi eräs poika meni alakoulun jälkeen ilmaisutaidon luokalle. Luokalla oli vain yksi poika, eli hän. Hänestä leimaantui automaattisesti homo. Hän oli ”homo” koko yläasteen ajan. Myös tytöt alkoivat kiusata häntä ja lopulta hän ajautui olemaan vain yksin. Hän ei kertonut asiasta kellekkään. Kun hänen vanhempansa saivat vuosia myöhemmin tietää, he molemmat purskahtivat itkuun. He olisivat halunneet tietää, jotta olisivat voineet auttaa.

Yksi parhaista tyttökavereistani omaa todella pitkän ja rankan kiusaamishistorian. Se alkoi jo ala-asteella ja päättyi vasta lukiossa. Häntä kiusattiin kaikesta mahdollisesta, aina vaatteista hiuksiin ja perheestä puhetapaan. Nyt 25-vuotiaana hän vihdoin on onnellinen ja itsevarma. Kiusaaminen on jättänyt häneen todella syvät arvet, ja hän onkin syönyt masennuslääkkeitä jo vuosia. Hän kärsii paniikkihäiriöistä ja ahdistuksesta. Myöskään sosiaaliset taidot eivät ole parhaimmat.

Omia kokemuksia minulla on kaksi. Molemmat liittyvät yläasteelle, 7-luokalle. Meillä oli tiivis viiden tytön porukka. Yksi tyttö ei kuitenkaan ollut niin paljon meidän kanssa tekemisissä kuin me muut neljä, jotka asuimme lähekkäin. Tämä yksi tyttö halusi päästä minusta eroon ja minun tilalleni porukassa, joten hän alkoi levittämään tarinoita, kuinka minä olen haukkunut muita tyttöjä. Tytöt tietysti uskoivat ja näin alkoi puolen vuoden kestänyt kiusaaminen ja välttely sekä pahan puhuminen. Itse en muista paljoakaan tuosta ajasta. Silloin oli muutenkin niin muutosvaiheessa elämässä, joten kiusaaminen ei todellakaan tullut hyvään saumaan. En muista kuinka äitini sai tietää asiasta, mutta jossain vaiheessa se tapahtui. Itse en kertonut mitään, koska en halunnut heittää lisää vettä myllyyn tyttöjen suhteen. En tiedä, olisiko joku toinen luokkalaisistamme kertonut luokanvalvojalle, koska olin puhunut heille pahaa oloani. Joka tapauksessa, muistan kun kolme tytöistä (ei se joka aloitti huhut) soittivat minulle ja pyysivät kovasti anteeksi käytöstään ja sitä, kuinka uskoivat sitä yhtä tyttöä eikä minua. Nykyään kaksi näistä kolmesta tytöstä ovat parhaita ystäviäni ja toinen heistä on tuleva kaasoni.

Toinen tapaukseni liittyy itsetuntooni. Olin todella laiha, selvästi alipainoinen koko nuoruuteni, kunnes lukion kolmannella aloin saada painoa. Seitsemännellä luokalla ennen tuntien alkua, pojat tulivat tökkimään ”jenkkakahvojani” (silloin se oli vain ihoa, joka tuli farkkujen puristavan reunan takia) ja haukkuivat läskiksi. Tuosta päivästä lähtien olen kokenut itseni läskinä, enkä ole ollut tyytyväinen itseeni. Vaikka oikeasti olin reilusti alipainoinen. Kärsin huonosta itsetunnosta vatsani takia edelleen. Aihetta ei auta sairauteni, joka kerää kaiken ylimääräisen rasvan vain ja ainoastaan vatsan seudulle.

Tuki/puuttuminen asiaan?

KiVa Koulu on valtakunnallinen, opetusministeriön rahoituksella kehitettävä ja vahvasti tutkimustietoon perustuva ohjelma, joka on kehitetty kiusaamisen vastaiseksi työvälineeksi kasvattajien käyttöön. Ohjelma on suunnattu vuosiluokille 1-9.

Ohjelma tarjoaa koulun henkilökunnalle tietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta, sekä pyrkii sitouttamaan kaikki koulun aikuiset kiusaamisen vastaiseen työhön. Koulun kokouspäiviä ja vanhempainiltoja varten löytyy myös materiaalia ohjelmasta. Heijastinliivit välituntivalvojilla ovat lisäämässä heidän näkyvyyttään, sekä samalla muistuttamassa sekä oppilaita että valvojia itseään siitä, että heidän tärkeä tehtävänsä on vastata kaikkien turvallisuudesta.

Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka opettajat ovat vain sanoneet ”pojat on poikia” tyylisiä kommentteja. Uskon, että he ovat kyllä nähneet tai tajunneet kiusaamisen, mutta eivät itse uskalla puuttua siihen. Ystäväni oli mennyt kertomaan opettajalle pitkän harkitsemisen jälkeen, että häntä kiusataan. Sitten tuo aikuinen, jolle ystäväni oli avautunut, oli vaan huikannut että ”kasvata munat ja sano takaisin”. Siis mitä?! Tämähän on osittain se mistä opettajalle maksetaan?! Miten hän voikin sanoa pienelle, haavoittuvalle lapselle noin?! Kiusaamista kesti sitten kolme vuotta, kunnes ala-aste loppui.

KiVa Koulu -ohjelmassa keskitytään niin kiusaaminen ennaltaehkäisemiseen, kuin myös mahdollisimman tehokkaaseen puuttumiseen kiusaamistapauksissa. Jokaisessa ohjelmassa mukana olevassa koulussa toimii vähintään kolmen opettajan (tai muun aikuisen) muodostama koulutiimi. Koulutuksessa tiimin jäsenet ovat saaneet perehdytyksen toimenpiteisiin, joiden avulla yksittäisiin kiusaamistapauksiin puututaan. Näin ollen he toimivat oman koulunsa asiantuntijoina kiusaamista koskevissa asioissa.

Kun vanhempi ottaa yhteyttä kouluun kiusaamisasiassa, tai oppislas kertoo kiusaamisesta opettajalle, selvitetään ensin, onko kyseessä riita lasten välillä, systemaattinen kiusaaminen, satunnaisempi konflikti tai esimerkiksi väärinkäsityksiin perustuva loukkaantuminen. Kaikista kiusaamisen tunnusmerkit täyttävistä tapauksista välitetään tieto koulutiimille, jonka jäsenet ryhtyvät selvittämään asiaa ja keskustelemaan eri osapuolten kanssa. Ensin tiimin jäsenet keskustelevat kiusatun oppilaan kanssa, jonka jälkeen jokaisen kiusaamiseen osallistuneen oppilaan kanssa yksitellen. Kiusaamisessa mukana olleet lapset tavataan vielä ryhmänä. Kun on saatu sovittua miten kiusaajat muuttavat käyttäytymistään, sovitaan vielä uudesta tapaamisesta, niinkutsutusta seurantakeskustelusta. Sekä kiusatun että kiusaamiseen osallistuneiden kanssa tavataan uudelleen ja varmistetaan, ettei kiusaaminen ole jatkunut ja se on todella loppunut.

Vanhemmille informoidaan kaikista tiimin käsiteltävänä olleista omaa lasta koskevista tapauksista. Tarvittaessa vanhempia voidaan pyytää koululle selvittämään asiaa. Ensisijaisesti kiusaamiseen liittyvät keskustelut käydään kuitenkin aikuisten ja oppilaiden välillä.

Koulutasolla KiVa Koulu -ohjelman tavoitteena on tarjota koulun henkilökunnalle perustietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta sekä sitouttaa koko henkilökunta kiusaamisen vastaiseen työhön. Välituntivalvojat saavat ohjelmasta muistuttavat KiVa Koulu -logolla varustetut näkyvät liivit. Luokkatasolla pyritään vaikuttamaan oppilaisiin niin, että he kiusaajan kannustamisen sijaan asettuisivat tukemaan kiusattua ja osoittaisivat, etteivät hyväksy kiusaamista. Oppilaiden tasolla keskitytään esille tulevien kiusaamistapausten selvittelyyn mahdollisimman tehokkaasti. Keskeinen työmuoto on selvittämiskeskustelut, jotka noudattavat ennalta sovittua rakennetta. Selvittämiseen liittyy aina seurantakeskustelu, jossa varmistetaan että tilanne on varmasti muuttunut.

Kotona on myös tärkeää kysyä miten lapsen päivä on mennyt. Ne antavat tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymyksillä vanhemmat voivat myös osoittaa lapselle sen, että ovat kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä. Ne voivat myös mahdollisesti toimia avauksena keskustelulle mahdollisista kaverisuhteisiin liittyvistä ongelmista. Älä tyydy ”ihan OK” vastaukseen, vaan kysele enemmän. Koeta kuunnella tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Niistä pystyt lukemaan jo paljon. Tee kysymyksiä, joihin ei voi vain vastata lyhyesti kyllä/ei. Esimerkiksi: ”Mikä oli paras tapahtuma tänään?” ”Oliko se hauskaa?” ”Mitä teitte tänään?” ”Kenen kanssa olit koulussa tänään?” jne.

Joitakin kiusatuksi joutumiseen viittaavia merkkejä?

Oppilaan käytös on muuttunut. Toisin kuin aiemmin, oppilas…

-pelkää kävellä kouluun tai koulusta kotiin tai muuttaa tavallisen koulumatkansa reittiä

-ei halua mennä koulubussiin tai muuhun koulukyytiin

-pyytää toistuvasti päästä henkilöautolla kouluun tai haluaa saattajan

-on ylipäänsä haluton menemään kouluun, jää pois koulusta tai tunneista ilman selvää syytä

-valittaa kouluaamuisin olevansa sairas

-tulee kotiin koulusta vaatteet tai koulureppu sotkettuna ja revittynä

-tulee kotiin nälkäisenä (ei ole uskaltanut mennä ruokalaan syömään)

-muuttuu vetäytyneeksi, hiljaiseksi ja näyttää kadottaneen itseluottamuksensa

-muuttuu stressaantuneeksi ja ahdistuneeksi

-on menettänyt ruokahalunsa, sanoo usein ettei ruoka maistu

-itkee itsensä uneen, näkee painajaisia

-kadottaa omaisuuttaan (hattu, kirjat, vihkot, penaali jne..)

-pyytää tai varastaa rahaa (antaakseen kiusaajalle tai hänen apureilleen) tai kadottaa toistuvasti omat viikkorahansa

-saa selittämättömiä ruhjeita

-tulee kiukkuiseksi, helposti ärsyyntyväksi ja ”hankalaksi”

-on usein yksin ilman kavereita, ei tuo enää kavereita kotiin

-kieltäytyy kertomasta, mikä vaivaa tai on vikana, tai antaa toistuvasti epäuskottavia selityksiä edellä mainituille asioille

Miten kiusaaminen vaikuttaa lapseen/nuoreen?

Kiusatut oppilaat voivat kärsiä monenlaisista henkisen hyvinvoinnin ja mielialan ongelmista. Kiusaaminen voi aiheuttaa mm. itsetunnon ja -arvostuksen alenemista, masennusta, itsetuhoisia ajatuksia tai tehoja sekä ahdistuneisuutta. Kiusaamisen on todettu vaikuttavan myös kiusattujen oppilaiden fyysiseen terveyteen mm. psykosomaattisina stressioireina kuten kiputiloina ja yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina ja yökasteluna sekä syömishäiriöinä. Lisäksi kiusatuille on ominaista koulumotivaation heikkeneminen ja kouluun menon välttely.

Kiusaaminen heijastuu myös monella tavalla siihen, miten muut koulutoverit suhtautuvat häneen ja miten hän itse suhtautuu muihin vertaisiinsa.

Kiusatut oppilaat voivat olla yksinäisiä, he välttelevät sosiaalisia tilanteita, heillä on kielteinen käsitys vertaisista ja he pelkäävät, että heidät arvioidaan aina kielteisesti. Aikuisiässä heillä esiintyy myös luottamuksen puutetta ihmissuhteissa, kasvanut riski tulla kiusatuksi työelämässä sekä etenkin pojilla läheisyyden pelkoa seurustelusuhteissa.